Juu, heipat näin joulun jälkeen.

Taas antoi työnantaja mojovat joululahjat: tiedotustilaisuus torstaina organisaatiomuutoksesta. Isot herrat palkitsi toisiaan. Naiset unohdettiin täysin.

Myös minulta meni nimitykset ohi.Omakin pomo saa alaisia enemmän ja nousi organisaatiohierarkiassa ylemmäs. Vaikka juuri syksyn tyytyväisyysmittauksissa oli saanut huonot tulokset. Niinpä. Näin se menee.

Organisaatiomme on miesvoittoinen ja naisten on todella vaikea päästä eteenpäin. Kuitenkin joudun työssäni esimiesten kanssa tekemisiin, mietin usein, miten juuri tuo on edennyt pätemättömyytensä huipulle. Kun ne työt ei niiltä tunnu sujuvan.Asioita ei hoideta ajoissa ja jokaisen asian irti saamiseen vaaditaan jatkuvaa potkimista. Jospa kerrankin joku toimisi heti kun pyydän tarvitsemaani asiaa.

ja koska henki on talossa huono, eivät myöskään esimiestaidot ole täällä korkealla. Mutta samat naamat ja nimet laatikoissa vuodesta toiseen.  Yök.

Sanotte tietysti että kateellisten puhetta. Joo. Olen katellinen, koska mielestäni teen omat työt ok ja ylikin ahkerasti ja aikataulussa. Niistä ei vaan mitenkään palkita tai huomioida. Ja toisaalta muut jotka eivät tee töistänsä, on sama tilanne. Sitä ei noteerata tai päinvastoin jo saavutettu arvo nousee.

Palkasta ei uskalla edes ruveta ajattelemaan.