Loppu häämöttää, meinaan loman loppuminen. Tänään lauantaina on virallinen viimeinen lomapäivä.
Haen miehen siskon meille ja suunnittelemme tarjoilut juhlaan.

Tyttöystävä perheineen palauttaa tyttären kotio Tampereelta ja yöpyy meillä.

Siivous on vielä kesken, yläkerta ja keittiö ovat kesken. Eilen en sitten enää kampaajan jälkeen ehtinyt ja jaksanut tehdä mitään muuta kun syödä niitä rapuja. Isäntä söi kaksi rapua ja meni olohuoneeseen telkkaria katsomaan. Yksinäni sitten vierähti  puolitoistatuntia, ennenkuin sain loput 20 rapua syötyä.  Isäntä söi kyllä paahtoleivän, johon olin laittanut valmiiksi 5 pyrstöä. En viitsinyt laulaa  yksin juomalauluja, ryyppyjäkin otin vain ensimmäisen jälkeen yhden (Koskenkorvapullo oli valmiiksi avattu, joten nautin siis sitä).  Join Laitilan Kuningatar-siideriä yhden tölkin ja silti tai siitä johtuen aamulla oli päänsärkyä.

Koska tulee vieraita, yläkerta on raivattava, imuroida en sitä ehdi. Lisäksi on keksittävä sellainen ruoka, jota on vaivaton tehdä isolle joukolle.Yleensä teen kalakeittoa, mutta nyt ei viitsi uusista perunoista alkaa vääntää. Uunikalaa tai grillattuna ?

Tukka on nyt upea. Kampaaja leikkasi sen veisellä vähän lyhyemmäksi kun tavallista ja se on föönätty takaa eteenpäin kuin olisi nojannut selkänsä vastatuuleen. Samoin väri on hieno.Ruskea, jossa aavistus punaista ja sitten vielä edessä raitoja. Ostin myös samppoon ja hoitoaineen, lasku 130 €.

Olen ollut koko loman ajan aika kriittisellä tuulella. Pitää etukäteen miettiä vastaus, kun töissä kysytään oliko kiva loma.Jos oikein todella ajattelee, niin ei ole ollut kiva. Lasten kanssa on tehty kivoja asioita ja olen lukenut monta hyvää kirjaa ja katsonut elokuvia. Mutta yleisarvosana ei ole kiva.Perusmieliala on ollut kyllästynyt ja kiukkuinen. En ole kuitenkaan päässyt sen alkulähteille.

Olen kysynyt itseltäni, olenko saanut tarpeeksi näyttää omaa tahtoani ja tehdä sen mukaisesti. Usein joutuu tekemään tietyllä tavalla, kun se on tapana. Isännällä on myös vahva tahto ja tietty maku. Kuten klassinen musiikki on hyvää ja muu on paskaa.Samoin telkkariohjelmissa, nuo sarjat Lost ja muut ovat amerikkalaista paskaa. Ruisleipä on ainoa oikea asia, muu on moskaa.

Selvästi huomaan myös itselläni olevan huomion ja huomioimisen kaipuuta. Postiivisen siis. Vaikka teen töitä miesvaltaisella työpaikalla, ei ainakaan minua kohtaan ole pahemmin lirkuteltu. Tai oiekastaan sellaista vakio huulenheiitoa on, mutta se ei kohdistu minuun mitenkään. Isäntä kyllä osaa, mutta sen kohteena on yleensä muut naiset. Varmaan kun tänään ystävättäreni tulee kylään, mies huomioi, kuinka ystäväni on pystynyt niin hoikkana ja simpsakkana. (itselläni on, voitte arvata, ylipanoa, paino indeksi 31.)

No, mietin näitä lisää myöhemmin, eikun siivoamaan.