Tänään lähdemme viikonlopuksi Tallinnaan, ensimmäistä kertaa menemme sinne omalla autolla.

Minua jännittää miten homma sujuu. Minähän ajan meillä aina autoa, joten tämäkin on minun vastuullani kokonaan. No, en toivottovasti joudu kaupungissa ajamaan yksin vaan ystävämme auttavat.

Muille tämä autoasiat tuntuvat olemaan paljon helpompia juttuja kuin minulla. Olen lapsuudesta saanut kammon asiaan. Vanhemmat sisarukset hankkivat autokortin heti kun saivat, myöskin perheessämme on aina ollut auto, ainakin niin kauan kun muistan. veljet ovat sitten kolairoineet ja ajaneet paljon.

Kun minä sitten tulin autokortti-ikään, en heti mennyt autokouluun. Vasta pari vuotta myöhemmin menin  samaan aikaan kälyni kanssa samaan autokouluun. Maaseudulla ei niitäkään ole joka paikassa ja teoriatunneille jonkun piti aina viedä. Ajotunneille meitä tultiin hakemaan, joten se ei ollut ongelma.

No, kun kortin sain en päässyt oikein koskaan ajamaan autoa. Jos halusin mennä kauppaan (1 km päässä), isä sanoi, että jos hän kuitenkin tulisi kyytiin. Minulla ei ollut halua ajaa jos isä istui vieressä. Joten nuorena autolla ajo jäi vähäiseksi.

Kun sitten myöhemmin muutin kotoa pois ja Helsinkiin, ei ollut tarvetta autolle.Ja olin niin pihi, että en olisi halunnut tuhlata omaan autoon. Kun siiten tapasin tulevan puolison, ei hänelläkään ollut autoa, ei edes autokorttia. Tästä veljeni sitten minua aina kiusasivat, heidän mielestään mies ei ole mikään jos sillä ei ole autoa.

No, vasta 10 vuotta autokortin saamisesta sain ensimmäisen kerran oman auton, kuukaudeksi. Sillä sitten mentiin heti Ruotsiin ja Norjaan aina Hammerfestiin saakka. Ja hyvin pärjäsin. Vuosi sen jälkeen otimme sitten  miehen työpaikalta leasingauton, jota sitten minä ajoin. Olen aina ajanut melkein uusilla autoilla. Muutaman vuoden perheessämme oli jopa kaksi autoa.

Autokaupoissa käynti ja huollot ovat aina karmeita. Naiset eivät saa palvelua. Tuossa 2000-luvun alussa etsin uutta leasingautoa, pientä kakkosautoa. Kävin eri autokaupoissa valitsemassa, mutta oli vaikea tavoittaa ketään myyjää tai edes joku, jolta olisi edes esitteitä saanut. Kokeilin köyhä-look'ia farkuilla ja sitten busines-lookkia. Menin parhaissa työkuteissa autokauppaan. Kummallakaan keinolla ei paljoa palvelua herunnut. Valitsin sitten auton sen perusteella missä parhaiten auto mulle myytiin.

Mutta kun auton on sitten saanut, huollon palvelu on ala-arvoista. Sitä se on varmaan miehillekin. EN vaan ymmärrä, että miten merkkikorjaamoilla on varaa sellaiseen ?

Kolarissa olen ollut kerran, vastaantulija ajoi kyljen auki. Ei siinä mitään, homma hoitui eikä kukaan loukkaantunut. Sain paremman sijaisauton käyttööni kuukaudeksi. Kerran olen jäänyt vuoden vanhalla autolla Kehä I:lle pahimpaan ruuhka-aikaan Leppävaaraan. Jos tunnet sen ylämäen itäänpäin ajaessa, niin ymmärrät, että paikka on aamulla tukkoinen. No, hinausautolla siitä selvittiin. Autohuollossa kyllä osattiin haukkua, olin tilannut hinausauton väärästä paikasta, olisi pitänyt soittaa palvelunumeroon eikä suoraan hinausyhtiöön, huh huh.

Oikeasti olen varmaan ihan hyvä kuski, osaan peruttaa ja ajaa, vaihtaa lampun (en renkaita) ja muutnkin auton kanssa tulen toimeen enkä eksy.Mutta isän ja veljien asenne on saanut minut ajattelemaan autoilusta hyvin tunteellisesti. Olen myös aika kateellinen autoista, mieheni vaatii, että auton pitää olla punainen, joten ihailen muita värejä hurjasti.Nyt haluaisin sellaisen sedan mallin enkä tuollaista tila-autoa, joka ei ole mitenkään "seksikäs".