Olen käynyt muutaman vuoden jo perjantaiaamuisin klo 7 vesijumpassa. Ikäväkseni vesijumppa-aikoja ei ollut enää kuin päivällä, joten työssäkäyvän ihmisen on mahdoton osallistua niihin. Minusta tuo on törkeää, ihan niinkuin säännöllinen päivällä työssäkäynti olisi pahaa.

Sitten löysin uimaseuran järjestämää vesijumppaa. Mutta se on iltaisin (poikkeuksena suununtaina aikasin, johon en missään nimessä voi osallistua). No, olen nyt sitten menossa arki-iltana vesijumppaan.

Keskiviikolle sitten sopisi töissä ohjattu kuntosali, vai meinisikö silloin kun sopii ?Tietysti siinä voi käydä niin, että ei sovi milloinkaan. Funtsitaan.

Eilisen illan luin kirjaa ja en voinut lopettaa ennenkuin sain sen valmiiksi puolilta öin. Kirja oli tanskalaisen naisen kirjoittama, kolmeosaisen sarjan viimeinen. Ensimmäinen oli Teresen valinta ja muiden nimiä en muista. Kyseessä on toimittaja jonka parisuhdetta ja työtä kuvataan läheltä. Taistelua kahden uran ja perheen kesken. Kuvio muistuttaa vähän Liza Marklundin Annika B:n elämää.

No, illalla on taas hauska katsoa, mitä lukemista odottavien kirjojen kasasta tänä iltana löytyy. Nyt on aika lukea, koska juhliminen ja siivoaminen vei aikani viimeiset kaksi viikkoa. Loppuviikosta pitää orientoitua sitten mummolan matkaan ja veljentytön häihin.