Seuraan itse säännöllisesti monia blogeja. Ihailen monen kirjoittajan sujuvaa kirjoittamista ja joskus ihmettelenkin, miten paljon kirjoittamista sitä voi tylsästä arkipäivästäkin löytää.

Lapsena olen kirjoittanut päiväkirjoja ja olen ne tallettanut myöhempää käyttöä varten. Mutta niissä pääasiassa on vain kirjoituksia, miten tyhmä siskoni on ollut. ( = X on PASKA,  X on PASKA). Itseasiassa uskon, että päiväkirjan kirjoittaminen on varsin terapeuttista ja voisi auttaa minua jäsentämään asioita mielessä.

Niinhän teen töissäkin: pidän uudesta/vaikeasta asiasta palaverin asiantuntijoiden kanssa ja kirjoitan siitä muistion/pöytäkirjan. Vähitellen sama teksti siirtyy ja muotoutuu kuvaukseksi ja teksti täsmentyy ja täsmentyy koko ajan. Ja minä jakelen sitä muille, että saan kommentit asioihin ja näen, että olen ymmärtänyt asian oikein.

En tiedä vielä, mistä tulen kirjoittamaan. Sen näyttää aika. Voihan olla että tämä kuivuu kokoon jo alkutekijöihinsä. Niin käy monen lupaavasti alkaneen blogin. Joskus oikein harmittaa kun löytää sivuston, jota seuraa jonkin aikaa ja sitten, hiljaisuus.

No, kuka minä olen ?

Muutaman vuoden kuluttua täytän 50, minulla on mies ja kaksi lasta. Asun pääkaupunkiseudulla omakotitalossa ja olen it-alalla. Uraa luova perheen äiti. Siinähän sitä tarpeeksi.

Akuuttina asiana loma ja sen loppuminen, laidutus, arki ja sen raskaus.

Edessä jotain uutta ja uudistavaa, toivottavasti.